Pääsipähän maastoon työn puolesta pitkästä aikaa. Paino sanalla pääsi, jotenkin aina stressitasot laskevat, syke tasaantuu ja mieli rauhoittuu, kun saa puita ympärille ja sammalta jalan alle. Ei ole geologeja sisätöihin luotu, kuten ei ilmeisesti kairaajiakaan.
Kuten Siikajokilaakson lukijat ovat varmasti huomanneetkin, niin kävimme Siikalatvan kunnan väen kanssa kairakonevierailulla. Siikajokilaakson maksullisen jutun voi lukea osoitteesta https://www.siikajokilaakso.fi/gtk-tutkii-kallioperaa-vornassa-kalliota-kairaten/5839919. Vierailun isäntänä oli Geologian Tutkimuskeskuksen (GTK) erikoistutkija Jukka Konnunaho, joka on siikalatvalaisille ennestään tuttu huhtikuun yleisötilaisuudesta. Hän vetää GTK:n mineraalipotentiaalitutkimusta, jonka osa tämä tutkimuskairaus on. Tämän laajan mineraalipotentiaalitutkimuksen tuloksia saadaan vielä odottaa joitakin vuosia, valmistuminen on vuoden 2026 aikana. GTK tulee kuitenkin tiedottamaan alueen asukkaita siitä, missä tutkimuksessa mennään. Heillä on tarkoituksena pitää vielä tämän vuoden puolella ns. tupailta, johon kutsutaan paikallisia asukkaita. Tästä tiedotetaan myöhemmin tarkemmin. GTK:n nettisivuille pääset täältä: https://www.gtk.fi/
Kairausurakoitsijana GTK:lla on Taratest Oy, joka on suomalainen mittaus- ja geotekniikan alan moniosaaja. Taratest Oy:n kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.taratest.fi/. Kairaajina toimivat Iivo Siirilä ja Jyrki Konttinen, jotka asiantuntevasti avasivat kairauksen teknistä suoritusta vieraille.
Iivo Siirilä käyttää konetta, apumies Jyrki Konttinen käsittelee edellisen ajon näyteputkea
Erikoistutkija Konnunahon alustuksen jälkeen pääsimme näkemään, kun kairarit ajoivat yhden ajon. Se tarkoittaa, että kairataan 3 metriä, jonka jälkeen kairan sisempi näyteputki on täynnä kiveä. Silloin kairaus lopetetaan ja sisäputki kivinäytteineen nostetaan ylös. Nostamisessa käytetään kairakoneen varustukseen kuuluvaa vaijerikelaa, jolla reikään lasketaan noutajaksi sanottu laite, joka kiinnittyy näyteputkeen. Kun näyteputki on kiinni, nostetaan se ylös vaijerilla. Noston jälkeen reikään lasketaan tyhjä näyteputki ja homma jatkuu. Seuraavan ajon kairaamisen aikana apumies tyhjentää näyteputken ja pakkaa kivet puulaatikoihin. Suomalaista käsityötä muuten nekin laatikot.
Näyteputkea nostetaan vaijerilla
Kallioperäkairausta suoritetaan aina kahden hengen miehistöissä ja 12 tunnin vuoroissa. Kairaaja käyttää konetta ja apumies hoitaa muut asiat kuten näytteiden noston ja käsittelyn. Ammattitaitoinen miehistö toimii yhteen hienosti, sanoja ei juuri tarvita. Aivan koneen vieressä melussa puheen kuuluminen on toki muutenkin hankalaa. Melutaso koneen käydessä kuitenkin vaimenee kauemmas mentäessä nopeasti ja puhuminen onnistuu hyvin jo viidentoista metrin päässä.
Kivinäyte tyhjennetään putkesta väliaikaislaatikkoon, jossa se huuhdellaan. Sitten näyte siirretään asianmukaisesti merkattuna varsinaiseen varastointi- ja kuljetuslaatikkoon.
Suomessa käytettävät kairakoneet ovat yleensä telavetoisia ja kairausyritysten itsensä rakentamia. Valmiita komponentteja, kuten vaikkapa pyöritysyksiköitä, saa ostettua, mutta koneet tehdään suurelta osin itse. Malminetsintätöissä käytettävät kairakoneet ovat useimmiten umpinaisilla hyteillä varustettuja, jotta kairausta voidaan tehdä Suomen paikoin kovissa ilmasto-olosuhteissa. Suomessa kallioperäkairaus on kilpailtu ala ja kysyntä on kovaa tällä hetkellä. Suomalainen kairausosaaminen on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa, ulkomaalaiset geologit usein ihmettelevät koneiden ja miehistöjen korkeaa laatua. Ammattitaitoiset kairarit ovat kysyttyä työvoimaa ja alalla on useimmiten työvoimapula. Eli jos olet ammatin vaihtoa miettinyt ja siisti sisätyö ei ole sinun juttusi, niin kannattaa googlettaa suomalaisia kairafirmoja ja kysellä töitä. Kairareiksi ei ole valmista koulutusta, vaan yritykset kouluttavat itse työvoimansa. Minuun voi ottaa asian tiimoilta yhteyttä niin voin listata firmoja ja auttaa sieltä sopivan yhteyshenkilön löytämisessä.
Kairaus tarvitsee vettä, joka toimii voiteluaineena sekä jäähdyttimenä kiven ja putken välissä. Vesi otetaan letkulla yleensä jostain lähellä sijaitsevasta ojasta.
Työ- ja ympäristöturvallisuus oli Iivolla ja Jyrkillä varsin hyvällä tasolla. En huomannut työympäristössä mitään merkittäviä vaarantavia tekijöitä. Tavarat eivät työkohteessa olleet hujan hajan, kulku-urat olivat vapaat, suojaimia käytettiin asianmukaisesti ja koneen suojat olivat kiinni kairauksen käydessä joitakin mainitakseni. Myös kaikki kanisterit olivat asianmukaisesti kaukaloissa eivätkä lojuneet mättäillä, mistä voisi tulla turhia öljyvuotoja.
Kiitokset GTK:lle ja Taratestille vierailumahdollisuudesta!
